Metsästelin iltapäivällä hattua, jonka löysin 50-luvulla julkaistusta "Muotipuku kautta aikojen" kirjasta. Kirja oli käännös ruotsinkielisestä alkuteoksesta, ja löysin sieltä mielenkiintoisen tuttavuuden: kapottihattu. Kyseessä on noin 1800-luvun puolivälin naisten päähine, sellainen litteähkö, enemmänkin takaraivolla kuin otsalla pidetty kapistus, joka ajan hengen mukaan on kruusattu kukilla, ruseteilla ja röyhelöillä.
Suomenkielistä tekstiä löytyi erittäin vähän; vain pari mainintaa joista paras oli tämä: "kapotti; (ransk.) aikoinaan huppukauluksellinen kauhtana, nyt eräänlainen leuan alta nauhoilla solmittava pieni naisten hattu". Jaahas. Tuon verran tietoa sain pelkistä kuvistakin.

Runsaan haeskelun jälkeen löysin päähineelle alkuperäisemmän oloisen nimen: fanchon bonnet (kuvassa oikealla; vasemmalla spoon bonnet). Tällä kun haki niin rupesi löytymään kuviakin, käytännöllisimmät löytyivät täältä. Näiden perusteella saa jo jonkinlaista käsitystä tuon rakenteesta.
Nyt tekeillä oleva krinoliinipuku (vaaleanpunaista puuvillaa) kaipaa kaverikseen ehdottomasti päähinettä, ja tässä voisi olla varteenotettava ehdokas.

Sain eilen ommeltua toisen alushameenkin melko pitkälle. Kunhan vielä laitan vyötärönauhan niin voin ryhtyä mittailemaan ja suunnittelemaan päällyshametta. Viikonloppu kyllä menee kisoissa, mutta ehkä ensi viikolla.

Töissä olen kyttäillyt metallisia kuormansidontavanteita sillä silmällä, että jos noita dyykkaisi jätelavalta... Nyt kutkuttaa ihan tosissaan ruveta tekemään 1:1-pukua. 
Sitä ennen pitäisi kuitenkin olla ajanmukaiset ja sopivat korsettikaavat.

P.S. Ompelukoneen jalkapolkimen kuumeneminen on kuulemma ihan koneen ominaisuus. Huh. Ei tullut kallista remonttia sen osalta.