Kaunottaria vanhan Etelän hengessä. Nyt on siis valmiina kaksi Tuulen Viemää -henkistä pukua, tuo aikaisemminkin jo vaihekuviin päätynyt vihreä ja ihan uusi punertava. Varoitus, tässä postauksessa on hirmuisesti kuvia.

Ensin vihreä puku:

Puku on  nyt valmis. Miehusta ja hameosa ovat siis erillisiä, päädyin tähän ratkaisuun kirjallisuuden ja joidenkin kuvien perusteella.

Pääntielle on lisätty vihreä satiininauha, joka on solmittu edestä rusetille. Bonetti on pukukangasta, somisteena on samaa pitsiä ja vihreää nauhaa kuin puvussa, ja pieni helmiäishohtoinen kukkanen. Kiinnitysnauhoina kaksi silkkinauhan pätkää. Bonetista tuli ehkä himpun verran liian pieni, jos vielä vastaavan teen niin suurennan sitä vähän.

Kuten näkyy, päivänvarjon runko on napattu coctail-varjosta.

Hatun ja päivänvarjon sijaan puvun voi asustaa myös sävysävyyn olevalla viuhkalla, jonka reunassa on somisteena höyheniä.

Ja hirmuinen kuvapostaus jatkuu... Seuraavaksi vuorossa ennen julkaisematon vaaleanpunainen krinoliinipuku:

Puvun materiaali on paksuhkoa vaaleanpunaista satiinia, ja miehusta on somistettu mustilla satiininauhoilla.

Pukuun kuuluu päivänvarjon lisäksi myös helminauha (metallilankaa ja 15/o-helmiä) sekä hattu, joka on tehty pukukankaasta. Hatun lieri on kaksinkertainen, välissä on kaksipuolista tukikangasta. Reuna on huoliteltu sulattamalla sitä varovasti liekillä, onnistuu vain keinokuitukankaalle. Kupu on yksinkertaista kangasta, pyöreän kangaskappaleen reunat on poimutettu poimulangan avulla ja näin syntynyt matala kupuosa on liimattu lieriin, jossa on vastaavankokoinen reikä keskellä. Somisteeksi on liimattu mustaa pitsiä, joka on ensin poimuteltu kuvun ympärille sopivaksi. Hattu pysyy päässä hattuneulojen avulla.

Olkapäillä on leveä satiininen "kaulus", joka on edestä kiinnitetty lasihelmikorulla. Päivänvarjo on jälleen uuden muodon ottanut coctail-varjo, tällä kertaa siihen on ommeltu kaksi riviä pitsinauhaa. Puvun miehustassa on pikku erikoisuus:

Hihat ovat nimittäin irtohihat, joten sama puku käy niin vierailupukuna kuin tanssiaisleninkinäkin. Hihojen yläosassa on helmi, ja kauluksen alapuolella vastaavasti silmu, joilla hihat kiinnittyvät miehustaan. Kauluksen saa laskettua vähän alemmas olkapäiltä, jolloin hienonhieno hipiä paljastuu. Puvun kangas muuten sointuu täydellisesti nuken huulien sävyyn, yksityiskohta jonka huomasin vasta valittuani puvulle kantajan.

Takana silmunapitus.

Irtohihat, hattu ja päivänvarjo. Irtohihoille on olemassa hyvä selitys; jälleen yksi epäonnistunut hihallinen yläosa. Yritin tehdä puvusta ensin hihallisen, jossa on pieni pääntie ja napitus edessä. Kangasta leikatessani en kuitenkaan ottanut huomioon paria pientä teknistä seikkaa, joten lopputulos oli se, että miehustan sisälle olisi mennyt kaksi nukkea. Ratkoin hihat irti ja päätin tehdä hihattoman, rintojen yläpuolelle loppuvan yläosan. Saatuani yläosan vuoritettua ja napitkin ommeltua, totesin sen kaipaavan jotain. Tein kauluksen. Siinä vaiheessa löysin työpöydältäni nuo hihat, ja huvikseni kokeilin niitä puvun kanssa, jolloin huomasin puvun näyttävän oikein hyvältä hihallisena. "Hihat vai ei?" arvoin mielessäni, ja kah, päätin tehdä napilla kiinnitettävät irtohihat.

Suunnittelu on hyvä asia, muta kesken kaiken improvisoiden voi saada miltei hauskemman lopputuloksen - itse ainakin pidän tätä onnistuneempana kuin alkuperäistä ideaani.

Tuo punainen hattu on muuten se mihin ajattelin tehdä ohjeistustakin vielä joskus.