Tämän viikon viralliset aktiviteetit ovat päättyneet. Huomenna lähdemme viikonlopuksi miehen kotikotiin, ja koska automme on hajonnut, menemme junalla. Ah, kerrankin on mahdollista käyttää matka-aika hyödyllisesti, autossa en voi tehdä muuta kuin katsella maisemia. Sen verran on heittoa päässä, että lukeminen ja muu näperrys laukaisevat matkapahoinvoinnin. Joidenkin tahojen mielestä sitä heittoa on enemmänkin kuin tuo. Antakaamme heidän pitää mielipiteensä. Pirulaisethan saattavat olla jopa oikeassa.

Sain eilen ihanan nettivinkin, kiitoksia vielä kerran SIS. Laitan tuon kyllä sivupalkin linkkivinkkeihinkin, jahka ehdin/viitsin. Sivuilta löytyy todella upeita toteutuksia mm. LotR-elokuvien puvuista - Barbie-koossa. Ja niihin on myös kaavojakin, jos sellaisille on tarvetta.

Itselläni on tarkoitus hyödyntää tällä hetkellä vain yhtä hihan kaavaa, sellaista mistä tulee liehuke hihan suuhun. Kieltämättä kyllä nuo kuvat aiheuttavat lievää pahempaa kiinnostusta kokeilla osaisiko sitä väsätä elokuvapukuja itsekin, tosin edelleen Barbie-kokoisina. Löytyihän sitä myös nettisivuja, joissa esiteltiin 1:1-skaalaan tehtyjä pukuja, tässä esimerkkinä yksi saksankielinen. Vähän suuremmalla pieteetillä tehtyjä, osa puvuista siis. Niin ja jos en ole sitä maininnut, niin olen jonkinasteinen LotR-fani, hyllyssä on elokuvasaaga ekstrapitkinä versioina. Erityisen ihailun kohde on se puvustus, kuinkas muuten.

Pidän muuten enemmän Boromirista kuin Aragornista. Yhden tuttavan kanssa joskus keskusteltiin tästä nimenomaisesta aiheesta, ja tulin siinä todenneeksi noin. Hän vähän ihmetteli sitä, mutta asiallehan on perustelut. Aragorn on liian täydellinen, liian abdoluuttisen hyvä ja erehtymätön, Boromirissa on enemmän särmää. Mutta Aragornhan onkin eräänlainen puoli(tai ainakin neljännes)jumaluus, kun taas Boromir vain - ihminen.

Eipäs nyt heretä filosofiseksi. Tai miksikään muuksikaan. Se ei istu. (Eikä heiluta häntää tai anna tassua.) Palataan sitten aiheeseen vielä näin lopuksi: se mainittu hiha tulee valmistumaan oliivinvihreästä loimusametista ja päätymään samanväriseen pukuun. Toivottavasti joskus, tarkoitus olisi kuitenkin tässä viikonlopun mittaan. Mies saa rapsuttaa jokkisautojaan ja minä näprään, niin on molemmilla tekemistä.

Hyvä.