Tein taas uuden solmuhuivin. Montakohan näitä oikein valmistuu? Tämänkertainen oli samaa sarjaa tuon kuvatun kolmiohuivin kanssa (sama lanka ja koukku) joten siitä ei ole kuvaa erikseen. Himppusen isompi se on. Minä joudun vielä hukkaan näiden kanssa. No, se kuvattu huivi meni kyllä äitille.

Suunnittelen myös kokeilevani erittäin suuria silmukoita yhdestä jämämohairista, vaaleanpunainen höttönen joka tuli äidiltä ylijäämälankanyssykässä. Saa nähdä onnistuuko, kuvitelmissa on kolmiohuivi jossa on kuitenkin vain muutama kerros, eli silmukoiden pitäisi olla tosi isoja. Muistaakseni uusimmassa Suuri Käsityölehdessä oli huivi samalla idealla. Eihän se mitään lämmitä, mutta onpahan koristeellinen.

Muita murheita. Parvekekukat eivät pidä siitä, että omistaja reissaa pitkään. Perskutarallaa. Miehen syytä kaikki. Kuka juutas käski hakea kesän ajaksi työtä VAASASTA?

Edelleen solmuja. Tuntuu vahvasti siltä, että nuo lankakorissa olevat sekalaiset keinokuitulangat haluaisivat muuttua solmuponchoksi. Tämä alkaa muistuttaa huolestuttavasti addiktiota.

Tämä kuuluisi oikeastaan ompelupuolelle, mutta menköön. En jaksa aloittaa uutta: tänne on syntymässä barbinvaateompelimo. Vaiheessa ja valmiina olevia vaatekappaleita on useampia. Pitäisi olla useampia mallinukkeja, ettei aina tarvitsisi riisua ja pukea. Harmillista kun ne siskon vanhat barbit ovat niitä ampiaisvyötäröisiä, joten niistäkään ei ole apua. Minulla kun on huumoria tehdä vaatteita vain tuolle uudelle, normaalimmalle mallille.
Sitä paitsi haluan punapäisen ja tummatukkaisenkin nuken, kun nyt on vain tuo perusblondi.

Ei kai auta kuin lähteä katselemaan, ehkä jostain löytyisi sopuhintaan.