Pitkällinen korsettiprojekti alkaa olla loppusuoralla. Eilen ompelin (koneen hajoamista koko ajan peläten) korsetin niin valmiiksi, että enää ei puutu kuin alareunan viimeistely ja reiät nyöritykselle.

Alareunan kanssa tuli pohtimista: se tuntuu edestä hiukan liian pitkältä vaikka on reippaasti lyhyempi kuin yhdessä ohjeessa mainittu 51cm. Laitoin luut vuoreen ja sovitin sitten, ja totesin ettei sen kanssa pysty istumaan. Ilmeisesti sovitellessani sitä ilman luita se veti jostain kurttuun sen verran että näytti sopivan mittaiselta. Voi pahus, nyt pitää keksiä jotain vippaskonstia. Sovitusten perusteella sopivin etukappaleen mitta olisi noin 36cm - olen pitkäjalkainen ja lyhytselkäinen, sen olen tiennyt, mutta että noin pahasti. No, täytyy katsoa miten tuon kanssa toimitaan. Ei kai se auta kuin lyhentää.

Suurempi ongelma on kuitenkin se, miten teen nyörityksen vaatimat reiät. Metallisia sirkkoja sekä pihdit niiden laittamiseen on, mutta se, miten saan aikaiseksi tarpeeksi suuret reiät tuohon paksuun viritelmään, on toistaiseksi arvoitus. Kokeilin koetilkkuun piikkiä apuna käyttäen, ja tuskaa oli.

Olen siis tehnyt korsettia niin, että ensin ompelin vuori- ja välivuorikankaista "korsetin", johon tein kujat tukiluille. Sitten ompelin päällyskankaat yhteen, ja yhdistin sen "korsettiin". Tällöin sain tukiluukujat tehtyä niin, etteivät ne näy päällyskankaaseen. Välivuori oli melkein pakollinen, koska päällyskangas on ohutta puuvillasatiinia, ja vuori ohuehkoa egyptiläistä puuvillaa. Luut ovat 1cm levyistä muovivannetta.

Kuvassa on satiinivinonauhalla siistitty yläreuna. Luukujat näkyvät nurjalla, oikealla puolella vain saumanvarojen tikkaukset.

Olen tullut entistä kärsivällisemmäksi ompelijaksi, varmasti hyvin paljolti noiden Barbien vaatteiden ansiosta. Niiden kanssa ei auta olla hätäinen. Viime päivinä olen leikannut, silittänyt ja kiinnittänyt kappaleita toisiinsa huolella. Korsetin ompelu on ollut jotenkin nautinnollista; kaikki sopii ja toimii kuten pitääkin (paitsi se kone) - ah, mikä ihana tunne, kun ennen piti saada vain äkkiä valmista, nyt "matkalla olo" itsessään on melkein pääasia. Tähän voi jäädä koukkuun; suunnittelin jo että tarjoan ompeluapua yhdelle kaverille, joka haaveilee myös korsetista mutta ei omaa ompelutaitoja.