Kaunottaria vanhan Etelän hengessä. Nyt on siis valmiina kaksi Tuulen Viemää -henkistä pukua, tuo aikaisemminkin jo vaihekuviin päätynyt vihreä ja ihan uusi punertava. Varoitus, tässä postauksessa on hirmuisesti kuvia.

Ensin vihreä puku:

Puku on  nyt valmis. Miehusta ja hameosa ovat siis erillisiä, päädyin tähän ratkaisuun kirjallisuuden ja joidenkin kuvien perusteella.

Pääntielle on lisätty vihreä satiininauha, joka on solmittu edestä rusetille. Bonetti on pukukangasta, somisteena on samaa pitsiä ja vihreää nauhaa kuin puvussa, ja pieni helmiäishohtoinen kukkanen. Kiinnitysnauhoina kaksi silkkinauhan pätkää. Bonetista tuli ehkä himpun verran liian pieni, jos vielä vastaavan teen niin suurennan sitä vähän.

Kuten näkyy, päivänvarjon runko on napattu coctail-varjosta.

Hatun ja päivänvarjon sijaan puvun voi asustaa myös sävysävyyn olevalla viuhkalla, jonka reunassa on somisteena höyheniä.

Ja hirmuinen kuvapostaus jatkuu... Seuraavaksi vuorossa ennen julkaisematon vaaleanpunainen krinoliinipuku:

Puvun materiaali on paksuhkoa vaaleanpunaista satiinia, ja miehusta on somistettu mustilla satiininauhoilla.

Pukuun kuuluu päivänvarjon lisäksi myös helminauha (metallilankaa ja 15/o-helmiä) sekä hattu, joka on tehty pukukankaasta. Hatun lieri on kaksinkertainen, välissä on kaksipuolista tukikangasta. Reuna on huoliteltu sulattamalla sitä varovasti liekillä, onnistuu vain keinokuitukankaalle. Kupu on yksinkertaista kangasta, pyöreän kangaskappaleen reunat on poimutettu poimulangan avulla ja näin syntynyt matala kupuosa on liimattu lieriin, jossa on vastaavankokoinen reikä keskellä. Somisteeksi on liimattu mustaa pitsiä, joka on ensin poimuteltu kuvun ympärille sopivaksi. Hattu pysyy päässä hattuneulojen avulla.

Olkapäillä on leveä satiininen "kaulus", joka on edestä kiinnitetty lasihelmikorulla. Päivänvarjo on jälleen uuden muodon ottanut coctail-varjo, tällä kertaa siihen on ommeltu kaksi riviä pitsinauhaa. Puvun miehustassa on pikku erikoisuus:

Hihat ovat nimittäin irtohihat, joten sama puku käy niin vierailupukuna kuin tanssiaisleninkinäkin. Hihojen yläosassa on helmi, ja kauluksen alapuolella vastaavasti silmu, joilla hihat kiinnittyvät miehustaan. Kauluksen saa laskettua vähän alemmas olkapäiltä, jolloin hienonhieno hipiä paljastuu. Puvun kangas muuten sointuu täydellisesti nuken huulien sävyyn, yksityiskohta jonka huomasin vasta valittuani puvulle kantajan.

Takana silmunapitus.

Irtohihat, hattu ja päivänvarjo. Irtohihoille on olemassa hyvä selitys; jälleen yksi epäonnistunut hihallinen yläosa. Yritin tehdä puvusta ensin hihallisen, jossa on pieni pääntie ja napitus edessä. Kangasta leikatessani en kuitenkaan ottanut huomioon paria pientä teknistä seikkaa, joten lopputulos oli se, että miehustan sisälle olisi mennyt kaksi nukkea. Ratkoin hihat irti ja päätin tehdä hihattoman, rintojen yläpuolelle loppuvan yläosan. Saatuani yläosan vuoritettua ja napitkin ommeltua, totesin sen kaipaavan jotain. Tein kauluksen. Siinä vaiheessa löysin työpöydältäni nuo hihat, ja huvikseni kokeilin niitä puvun kanssa, jolloin huomasin puvun näyttävän oikein hyvältä hihallisena. "Hihat vai ei?" arvoin mielessäni, ja kah, päätin tehdä napilla kiinnitettävät irtohihat.

Suunnittelu on hyvä asia, muta kesken kaiken improvisoiden voi saada miltei hauskemman lopputuloksen - itse ainakin pidän tätä onnistuneempana kuin alkuperäistä ideaani.

Tuo punainen hattu on muuten se mihin ajattelin tehdä ohjeistustakin vielä joskus.

Toista vannehamettakin yritin tehdä, mutta aikaisempaan käyttämäni hitsauslanka on loppu. Toisen version muoviliuska ei ollut ollenkaan tarpeeksi tukevaa, joten taidan käydä hakemassa pari metriä rigileneä ja väsätä siitä. Sille ei ainakaan tarvitse ommella kanttinauhasta kujia kuten hitsilangalle. Ääliö olen kun en tätä eilen tajunnut - olin kahden metrin päässä rigilenen myyntipaikasta. Tosin eilen siihen aikaan luulin vielä onnistuvani muovisuikaleella.

Olisi kiva saada kaksi vannehametta niin saisi nuo leidit yhtä aikaa kuvaan. Suurin ompelus viime päivien aikana on nimittäin ollut - ylläri ylläri - toinen krinoliinipuku. Suunnilleen tämän väristä satiinia ja mustaa satiininauhaa. Helma on vielä päärmäämättä, mutta muuten alkaa olla valmista. Kuvailen kunhan ehdin, taidan tänään käväistä vielä kaupungilla ja hakea sitä rigileneä. Samalla voisin katsella itselleni hamekangasta.

Päädyin sivuille kun etsiskelin Pohjois-Amerikan sisällissodan aikaisia hattuja, tuohon vihreään pukuun tulee luultavasti sellainenkin vielä. Mahdollisesti tällainen.

Aiemmin esitellyn vannehameen kannateltavaksi on tulossa puku. Materiaalina on vaaleanvihreä, ilmeisesti vuorisilkkinä myyty kangas. Vaikea tietää mitä se oli, loppuunmyynnistä ostettua. Kokeilin sulattaa tilkun reunoja kynttilällä, jotta säästyisin rispaavilta reunoilta. Yllättäin kangas ei sulanutkaan, joten ei ainakaan kokonaan tekokuituista ole.

Helma on puolikello, yritin ensin tehdä sitä erillisistä kaitaleista kuten olisi aikoinaan tehty, mutta totesin saumojen näkyvän liikaa. Nyt helmassa on vain yksi pystysauma takana. Yläosassa on helminapitus.

Lähikuvassa paremmin yläosa ja päivänvarjo, joka on tehty purkamalla coctail-sateenvarjo osiin ja uudelleenkokoamalla se pukukankaan ja pitsin muodossa.

En saanut yläosasta ihan niin tiukkaa kuin olisin halunnut, mutta kyllä tuokin menettelee. Yläosa on vuorattu ohuella silkillä, samanvahvuista kuin silkinmaalauksessa käytettävät huivit. Pitsiä tuohon pukuun on mennyt kai puolisentoista metriä, lähtökuvana on se mielikuva joka on peräisin Tuulen Viemästä, Maybelle Merriwetherin puvusta, joka oli "omenanvihreää tarlataania... koristettu kermankeltaisilla Chantillyn pitseillä". Kermankeltaista pitsiä ei varastoistani löytynyt, menee se tuolla valkoisellakin.

Puku on siis vaiheessa vielä, nämä ovat vasta projektikuvia. Laitoin päivänvarjon mukaan kuviin jotta näkisin millaisen vaikutelman se antaa. Päivänvarjon tekeminen oli sikäli työlästä, että ensin kangas on liimattu sateenvarjon ruodin päälle, seuraavaksi pitsi on ommeltu kankaan reunaan ja jokaisen ruodin päähän on tehty vekkaus jotta pitsi asettuisi sievästi. Tunnin se taisi ottaa...

Puvun alle on tulossa parit alushameet, eihän nyt hieno nainen mitenkään voi olla ilman alushameita. Lisäksi suunnittelen tekeväni jonkinlaisen pussukan ja ehkä hatun jos mielikuvitukseni venyy niin pitkälle. Joskus varsinaisiin kuviin nukelle tulee korkkiruuvikiharat. Laittelen lisää kuvia ja tekstiä projektista kunhan ehdin tehdä jotain uutta.

Muistelin että yläosa saattaisi mahdollisesti olla vähän lyhyttä mallia, mutten enää leikkausvaiheessa muistanut lisätä pituutta siihen. Mekosta tulee nyt sitten vähän empirelinjainen sen suhteen, että siinä on korotettu vyötärö - en tosin usko että se haittaa, Lolita-tyylihän ammentaa inspiraationsa mm. vanhoista lasten- ja nukenvaatteista, joten korotettu vyötärö ei sinänsä haittaa. Paremminhan saa alle soviteltua tyllialushameen, kun ei tule vyötäröstä tavattoman paksua. Vai voiko se noilla nukeilla ollakaan paksu...? Ei sillä että alushametta tarvittaisiin sen kohottavuuden vuoksi, puuvillakangas on tarpeeksi jäykkää pysyäkseen itsestään koholla, mutta tyyli vaatii alushameet.

Vielä pitäisi löytää jostain valkoiset ohuet sukat/sukkahousut, sellaiset nahkiaisenpyytimet, joista voisi tehdä nukelle ylipolvensukat - pitseillä koristeltuna, totta kai.

Tämäkään projekti ei ole vielä lähelläkään valmista, mutta seuraavaksi kiinnostaisi tehdä japanilaisen koulutytön puku - juuri se lyhyt vekkihame -juttu. Vaikka tämmöinen. Väliäkö sillä onko kyseinen puku aito vai paremminkin anime-juttuja, kivalta se varmaan näyttäisi nukella.

P.S. Ei tämä oikeastaan ole mikään uusi juttu, tämä eräänlainen japaniaiheisuus. Piirrostyyli anime-elokuvissa on viehättänyt pikkulikasta alkaen, etenkin ne vesipisarat. Grr...

Koska pelkästä topista ei ole oikeastaan mihinkään, ompelin sille kaveriksi hameen, jossa on kiinniommeltu tyllialushamonen. Tyllin kanssa sattui hassu juttu; samana päivänä mietin kaupungilla kävellessäni että minulla on sitä mustaa tylliä, mutta se on liian harvareikäistä sukiksi, ja liian jäykkää alushameeksi, mitähän siitä tekisi? Illalla hametta tehdessä kaipasin mustaa tylliä, enkä muistanut sitä omistavani. Yritin keksiä korvaavaa, ei löytynyt mitään. Yhtäkkiä koin hirmuisen ahaa-elämyksen - sitä tylliähän on metrin verran tilkkulaatikossa! Oli muuten juuri sopivan taipuisaakin, muistin siis väärin.

Sukat ovat vanhaa tuotantoa, mutta jotenkin omituisesti venähtäneet - nämä nuket tuskin laihtuvat. Onneksi se ei näy kuvassa. Kengät olivat alun perin ällöttävän marjapuuronväriset, mutta musta maali teki niille ihmeitä. Minusta ne olivat vähän raskaan näköiset jykevine korkoineen, pyöreine kärkineen ja paksuhkoine pohjineen, joten mustina ne sopivat tyyliin vallan mainiosti.

Jämäpalasista syntyi vielä pikkulaukku. Topin kiinnityksen kanssa olin helisemässä. Takana on nyöritys, ja toppi on avoin myös edestä. Takanyöritys pyrki leikkaamaan muovin rikki, joten vahvikkeeksi piti sisäpuolelle liimata puuvillanauhaa. Etupuolelle en saanut tehtyä minkäänmoista kiinnitystä, ja homma uhkasi mennä jo hiusten repimiseksi. Sitten keksin laittaa hopealangasta koukut, joilla homma kiinnittyy. Yläreunaan ei saanut koukkua, siihen piti keksiä jotain muuta - valkoinen silkkinauha näytti sopivan oivasti. Nuken hiukset ovat olleet pitkään ponnarilla, eikä niitä saanut asettumaan, joten sitaisin ne samalla silkillä kiinni ylös. Tähän olisi kyllä ollut vielä musta pillerihattu harsoineen, mutta jotenkin se ei sitten sopinutkaan. Ehkä se sopii myöhemmin johonkin toiseen tyyliin.

Pitkästä aikaa sain tehtyä koko asun yhtenäiseen tyyliin, ja nyt tämä tummempi tyyli rupesi jotenkin kutkuttelemaan. Ehkä teen seuraavaksi Gothic Lolita -tyylisen puvun, tästäkin tuli hiukan siihen suuntaan noine lyhyine hamosineen ja valkoisine rusetteineen. Tämä nukke varsinkin vaaleine ihoineen ja vinoine silmineen olisi oikein sopiva mannekiini kyseiselle tyylille. Hiuksetkin ovat mustat, mitä nyt muutama ruskeahko raita niissä on.

Hameesta tuli aika kiva; vekkasin sen vyötärölle ja ompelin nurjalle puolelle satiininauhan pätkän vyötärönauhaksi. Kietaisumallinen hame kiinnitetään nepparilla ja koristeeksi on tulossa vielä nauhat, jotta näyttäisi siltä että se on sidottu kiinni niillä. Kuva taisi kyllä vähän kärsiä käsittelyssä, piti kirkastaa sitä kun olivat niin tummia kaikki - helmikuinen ilta on yleensä niin valoisa aika kuvata...

Kuriositeettina mainittakoon, että hame on kokonaan kierrätysmateriaalia; huivi kirpparilta ja satiininauha oli jossain paidassa kiinni, tiedättehän ne typerät nauhat joita on varsinkin avonaisemmissa puseroissa olkasaumoissa? En tiedä niiden tehtävää, leikon ne aina irti ja nakkaan nauhalaatikkoon - parempi siellä kuin pääntieltä pilkottamassa :)

Sinne tänne jäi jotenkin kukertavia laikkuja, ja olen kahden vaiheilla teenkö uuden värjäyksen vai jätänkö tuon tuollaiseksi epätasaiseksi. Tavallaan se on ihan kiva noinkin, ei liian sliipattu. Voi olla että se jää tuollaiseksi.

Kuvassa on mukana allekirjoittaneen näpit ja vertailun vuoksi kerä, josta virkkasin tuon. Kyllä se väri jonkin verran vaihtui. Ihan kivoja nuo höyrykiinnitettävät silkkivärit, minulla on niitä useampi purkillinen kun käytännössä ilmaiseksi sain.

Pitää vielä miettiä mitä tuon kaveriksi tekisi. Suunnitelmia pyörii päässä, mutta mistään ei oikein saa otetta. Jotain ei-niin-sliipattua, hipahtavaa... Minulla on jossain valmiina vaaleansininen hippipusero, pitäisikin katsoa sopisiko se tuon kanssa.

Korvien välistä putkahti heti huutamaan pieni ääni, että haa, nämähän ovat juuri passelin kokoisia näihin vaatteisiin. Ongelma vain on siinä, että myös tuo liima jää näkyviin. Ostin kuitenkin kokeeksi pienen paketin. Tarkempi tutkimus paljasti että timantit saa hyvin nätisti irti liimalapustaan, ja niiden pohja on samanlainen kuin isoissa, liimattaviksi/ommeltaviksi tarkoitetuissa timanteissa.

Ommelluksi noita ei saa, ovat 1 ja 4mm halkaisijaltaan, joten ne täytyy liimata. Ompelijansieluni itkee - liimaa vaatteisiin! Ei auta, liimattava ne on. Hommassa on vain yksi mutta: millä ihmeellä ne liimaisi? Liiman pitäisi tarttua muoviin ja kankaaseen, olla pitävää eikä mielellään kovin tahraavaa. Kovat on vaatimukset, sano.

Pitää varmaan uhrata pari timanttia kokeilun alttarille, jollei sitä ennen löydy tietoa soppelista liimasta. Jos joku muu on kiinnostunut timangeista, niin Tiimarissa oli kahta kokoa paketteja ja värivalikoimaakin ihan kohtuullisesti. Pieni paketti maksoi 1,50e ja iso muistaakseni 2,90e. Mikäli löydän sopivan liiman käyn hakemassa pari pakettia varastoon. Nämä olisivat käytössä niin paljon parempia koristeita kuin helmet, helmet jäävät ikävästi törröttämään.

Suunnittelin näitä muuten alustavasti ainakin punaiseen iltapukutekeleeseen. Se kaipaa ihan selvästi jotain kimallusta yläosaan.

Minullapa on kiva pikku sovitusapu, kuten kuvasta näkyy.
Työn alla olevaa pukua voi mallailla nyt tuollaisen "sovitusnuken" päälle. Tuo on kovaa muovia, mutta menettelee se näin ensialkuun. Toivoisin saavani jostain pehmeän sovitusnuken, johon voisi tuikkia myös nuppineuloja, mutta tämä on paljon parempi kuin ei mitään. Olkaimien yms. sovittelu on helpompaa kun ei ole nuken hiuksia joka paikassa tiellä. Sitä en vielä tiedä, mitä seuraa siitä että tuon sovitusnuken pinta on liukas, liukkaampi kuin nuken vartalo, mutta jos se osoittautuu ongelmaksi, vedän tuon päälle tiukan "sukan" ohuesta trikoosta.

Kyseessähän on siis vaatepuu, joka tulee joidenkin Fashion Fever -sarjan vaatteiden mukana. (Taustalla häämöttää ompelukorini. Oli pakko kuvata jotain tummempaa taustaa vasten ettei vallan ylivalottunut koko höskä.)

Loma meni melkein lorviessa. Jotain pientä olen kuitenkin tehnyt sitten viimeisen. Kaikesta en ole kuvia ottanut, eikä se tällä hetkellä oikein sujuisikaan kun pitäisi kumarrella ja kääntyillä (ei ole herkkua) mutta parista jutusta kuitenkin. Koska puoli tuntia tässä koneella on maksimi istuntoaika, nämä ovat tavallisesta poiketen suoraan kamerasta otettuja, yleensä muunnan niiden kokoa vähän pienemmäksi mutta en tällä kertaa.

Ennen joulua ompelin punaista juhlamekkoa, johon tein kaavat itse. Tämä on siis kokeiluversio 1.0 ja kesken, siitä syystä vilkkuu joitain langanpätkiä ja muuta kivaa. Etupuolelta hyvinkin niukkalinjainen.

Helman volyymi on koottu taakse poimutuksella ja laskostuksilla. Hieman siis kesken vielä. Olkaimet joustavaa kultakumilankaa, sitä samaa kuin vihreän mekon kanssa oleva kultavanne.

Pyhien jälkeen löysin kangashalli Sutisesta satiinipuuvillaa, joka värin ja pinnan ansiosta sopi erityisen hyvin farkkuihin:

Farkut edestä, yläosaa markkeeraa nuppineulalla kiinnitetty kangassuikale. Ei tässä mitään tyttökalentereista tuttuja tissikuvia sentään aleta tehtailla.

Takaa...

Ja sivulta:

Sivusaumat on ensin ommeltu ja sitten päällitikattu keltaisella langalla, sepalus on kuten oikeakin (kiinnitys puuttuu, neppi on suunnitelmissa laittaa) ja takataskut ovat päälleommellut ja ylhäältä avonaiset. Sivutaskuissa petkuhuiputin ja tein ne vain tikkaamalla, mutta ehkä joku päivä nekin ovat aidot. Noin pieniä vetskareita vain ei saa... Kaavat on muokattu netistä löytyneistä (Schnittmuster.)

Ja nyt oikomaan selkäruotoa ja suunnittelemaan mitä noiden farkkujen kaveriksi tulisi.

Hiuksille on tehty seuraavanlainen käsittely:
1. ne on rullattu käyttäen apuna piippurassia.
2. rullatut hiukset on kastettu muutaman kerran kiehuvaan veteen.
3. hiusten on annettu kuivua ja sitten rullaus on purettu.
Vikaan meni ilmeisesti siinä, että nuo hiukset olivat alkujaankin lyhyehköt ja jotenkin hamppumaiset (ihan tehtaalta lähtiessäänkin olleet), eivät silkkisen sileät ja kiiltävät. Ja minä menin vielä vähän kovalla kädellä harjaamaan niitä kiharruksen jälkeen. Rullatkin olisivat voineet olla vähän suurempia.

No, hiukset kun vetää nauhalla kiinni niin kyllä se vähän paranee:

Tässä näkyy muuten aika hyvin tuo suu, siitä on siis poistettu terävällä veitsellä hammasliuska ja sen jälkeen pikaliimattu kiinni. Kasvojen muokkausta en ole muuten tehnyt, mitä nyt vaaleanpunaisen luomivärin päälle laitoin vähän hopeaväriä.

Kokeilen vielä kesyttää tuota kuontaloa vaikka kylmällä vedellä ja kammalla, ehkä hoitoainekin voisi tehdä terää. Jos ei se siitä muuksi muutu, niin rouva saa kestonutturan, samanlaisen kuin olen tehnyt nukkekotinukeille: hiukset väännellään nutturalle ja nuttura kootaan ompelemalla sen läpi muutama pisto, niin että pysyy varmasti.

Lisäys 13.12.06 klo 12.21:

Tein vielä eilen illalla seuraavan operaation: kastelin nuken hiukset, kampasin ne harvapiikkisellä kammalla niin että kiharat tulivat paremmin esiin ja sitten puristelin hiuksiin runsaahkosti muotovaahtoa. Tänään hetki sitten katselin lopputulosta, ja tältä näyttää nyt:

Minä ainakin tykkään että tuli oikeinkin kiva. Nukke näyttää nyt paljon söpömmältä kuin alkuperäiskuosissaan, joka oli tällainen, sanoisinko aneeminen:

Omat nukkeni ovat saaneet rauhassa olla juuri sen näköisiä kuin ovat tehtaalta putkahtaessaan olleet, mutta eilen päätin uhrata ainoan omistamani (ja bimbon näköisen...) blondin kokeilujen alttarille. Ensimmäisenä lähti huulten välissä oleva valkoinen hammasliuska, ja huulet liimattiin pikaliimalla kiinni. Päättyi hammastahnahymyn aikakausi hänen kohdallaan. Tällä hetkellä rouva on toipumassa kiehuvan veden avulla suoritettavasta permanentista. Hiukset ovat vielä rullattuina, joten lopputuloksesta ei ole vielä käsitystä. Joko se on hirmuinen säkkäräkasa tai (tätä toivon) luonnonkiharainen unelma.

Aika raa'an kuuloista, vai kuinka?

Kasvojen uudelleenmaalauskin kiinnostaisi, mutta taidan tyytyä siihen että vaihdan silmien ja huulten väriä. Siinä tuskin voi mennä kovin pahasti pöpelikköön.

Mutta palataan asiaan jahka nuo hiukset kuivuvat ja näen mikä on lopputulos sen suhteen.  

Täyspitkä, kahdesta kappaleesta ommeltu miehusta on 1/2-kellohelmainen, hihansuut ovat laajat, trumpettihihat. Pääntielle ommeltuna koristehelmijuttua, ts. jotain valmista kullanväristä helminauhaa, jossa helmet on prässätty kiinni lankaan. Mitä lie oikealta nimeltään. Näkyy vähän huonosti, ilmeisesti valotusteknisistä syistä. Samasta syystä johtuen kankaan väri ei toistu kunnolla, luonnossa se on enemmän oliivinvihreää. Loimusametti näyttää heijastavan valoa varsin mielenkiintoisesti.

Sivukuvassa hihat näkyvät vähän paremmin. Tuli muuten vahingossa sellainen kuva, jonka perusteella voisi kuvitella tuon neidon epätoivoissaan harkitsevan hyppyä reunalta rotkoon...

Kaavat on muokattu ja sovelleltu sivupalkissa olevan Dolls for... -linkin takaa löytyvistä kaavoista. Tämä puku ei kuitenkaan yritäkään olla mitään niissä esiteltyä LotR-tyyliä, ei myöskään "aito" historiapuku, onpahan vain eräänlainen fantasiapuku. Näitä olen halunnut tehdä jo pitkään.

Kuriositeettina mainittakoon, että puvussa ei ole ainoatakaan koneommelta, vaan se on täysin käsityötä. Yksistään helman päärmeellä on pituutta 60cm, ja se on ommeltu pienin takapistoin.

Sain eilen ihanan nettivinkin, kiitoksia vielä kerran SIS. Laitan tuon kyllä sivupalkin linkkivinkkeihinkin, jahka ehdin/viitsin. Sivuilta löytyy todella upeita toteutuksia mm. LotR-elokuvien puvuista - Barbie-koossa. Ja niihin on myös kaavojakin, jos sellaisille on tarvetta.

Itselläni on tarkoitus hyödyntää tällä hetkellä vain yhtä hihan kaavaa, sellaista mistä tulee liehuke hihan suuhun. Kieltämättä kyllä nuo kuvat aiheuttavat lievää pahempaa kiinnostusta kokeilla osaisiko sitä väsätä elokuvapukuja itsekin, tosin edelleen Barbie-kokoisina. Löytyihän sitä myös nettisivuja, joissa esiteltiin 1:1-skaalaan tehtyjä pukuja, tässä esimerkkinä yksi saksankielinen. Vähän suuremmalla pieteetillä tehtyjä, osa puvuista siis. Niin ja jos en ole sitä maininnut, niin olen jonkinasteinen LotR-fani, hyllyssä on elokuvasaaga ekstrapitkinä versioina. Erityisen ihailun kohde on se puvustus, kuinkas muuten.

Pidän muuten enemmän Boromirista kuin Aragornista. Yhden tuttavan kanssa joskus keskusteltiin tästä nimenomaisesta aiheesta, ja tulin siinä todenneeksi noin. Hän vähän ihmetteli sitä, mutta asiallehan on perustelut. Aragorn on liian täydellinen, liian abdoluuttisen hyvä ja erehtymätön, Boromirissa on enemmän särmää. Mutta Aragornhan onkin eräänlainen puoli(tai ainakin neljännes)jumaluus, kun taas Boromir vain - ihminen.

Eipäs nyt heretä filosofiseksi. Tai miksikään muuksikaan. Se ei istu. (Eikä heiluta häntää tai anna tassua.) Palataan sitten aiheeseen vielä näin lopuksi: se mainittu hiha tulee valmistumaan oliivinvihreästä loimusametista ja päätymään samanväriseen pukuun. Toivottavasti joskus, tarkoitus olisi kuitenkin tässä viikonlopun mittaan. Mies saa rapsuttaa jokkisautojaan ja minä näprään, niin on molemmilla tekemistä.

Hyvä.

Kesähamonen, samaa sinistä puuvillaa kuin aiemmin esitelty pyjama. T-paita on ihan yksinkertaista mallia ja melko tyköistuva, oli käänteitä vailla vielä perjantaina, mutta tein sen sitten loppuun jossain vaiheessa. "Aito" eli puetaan kuten 1:1-paita, ei nappeja eikä halkioita. Hameessa kuminauhavyötärö.

Viininpunainen "vekkihame", tavan puuvillaa sekin. Hame on ollut valmiina ties miten kauan, mutta vasta nyt sille löytyi kuvauspaikka. Farkkutakki on valmistakki, tullut jonkin nuken mukana. T-paita sama kuin yllä. Kengät näpersin eilen kun ahdisti tuo tuleva tentti.

Kengät ovat yksinkertaiset nyörisandaalit. Nyörinä on 2mm satiininauha. Pohjat ovat softis-levyä, "välirunkona" on paperia ja ohutta metallilevyä pitämässä kenkää muodossa, sisäpohja on mustaa puuvillakangasta.

Kuvat ovat taas niin valoisia. On se sitten kiva tämä talviaika. Onneksi on olemassa kuvankäsittelyohjelmia joilla niitä saa hiukan valaistua.

Nukke: California Girl
Silmät: turkoosinsiniset
Hiukset: monisävyiset vaaleanruskeat
Erikoista: tuoksuu kookokselle (huomasin vasta ostettuani että nukke oli hajustettu)

Nukke: Fashion Fever "Drew"
Silmät: erittäin vihreät
Hiukset: kuparinpunaiset
Erikoista: suu vähän suurempi ja sensuellimpi kuin perusnukella

Nukke: Palm Beach "Christie"
Silmät: ruskeat
Hiukset: mustat ja krepatut
Erikoista: suu vähän suurempi ja sensuellimpi kuin perusnukella, profiili eroaa myös perusmallista, iho tummahko (vähän afrikkalaisvaikutteinen nukke)

Nukke: Chic Barbie
Silmät: ruskeat
Hiukset: tummanruskeat
Erikoista: -

Nukke: Fashion Fever
Silmät: ruskeat
Hiukset: tummanruskeat, joissa vaaleampia raitoja, ikään kuin krepatut
Erikoista: aasialaisvaikutteinen, pienemmät silmät kuin perusnukella, ei pepsodenthymyä ja muutenkin jotenkin hillitty ilme (mielestäni kaunein nukke näistä)

Nuket ovat kaikki uudempaa vartalomallia, sitä ei-ampiaisvyötäröistä. Aikeissa on myös keksiä nimet noille vielä nimettömille. Kuvissa olevat vaatteet ovat kaikki omaa tuotantoa.

Kommenttia saa jättää; piditkö erityisesti jostain nukesta tai tuliko mieleen jollekin sopiva asu tai muuta kivaa?

Materiaali on lakanakankaan oloinen puuvilla ja pitsi. Yläosa on tuubimainen, ja se on poimutettu kumilangan avulla . Tossut ovat samaa kangasta, pohjassa myös pahvia.

Nukkumaan mennessä täytyy tietysti olla unikaveri! Nalle on lainassa nukkekodista, ostettu aikoinaan Tampereelta Nukkelasta. Ja tossut jalassa on huomattavasti mukavampi tassutella. Tossut ovat sikäli kesken, että olen kadottanut jonnekin Sannalta saamani pörhöisen langan, josta oli tarkoitus tehdä vielä tupsut noihin. Kyllä se lanka jossain on, siivous vain tuppaa laittamaan tavaroita vähän kadoksiin... Nukke on "lättäjalkainen" California Girl, jolle sopivat tuollaiset tohvelimallin jalkineet oikein hyvin.

Nuken rinnassa olevat tähdet ovat tarroja, liimasin ne tuohon huvikseni kun sopivat jotenkin nuken väreihin. Kuvista tuli taas hieman hämäriä, mutta ehkä se ei näin makuuhuonetunnelmissa häiritse...

Tämä on nyt se useampaan kertaan mainittu violetti satiinimekko, jonka kanssa on tullut tuskailtua enemmän kuin tarvitsisi:

Materiaali on jossain aikaisemmassa postauksessa esitelty itse värjätty satiini. Malliltaan mekko on hyvin yksinkertainen: tyköistuva yläosa ja A-linjaisesti levenevä helma. Helma tosin näyttää kuvissa vähän hassulta, mutta nyt on jo liian pimeää uusien kuvien ottamiseen. Kesti hetken että sain siirrettyä ne koneelle, tämän USB-portit päättävät vuorotellen olla tunnistamatta kameraa - enkähän minä sitä heti muistanut...

Kaulassa lasihelmikaulakoru. Nukke ei ole ihan tyypillisen Barbien näköinen, tämäkin on Fashion Fever -sarjaa.

Pitkähkö helma aaltoilee kauniisti ja sävy sävyyn sopivat kengät täydentävät asua. Helma on muuten päärmätty käsin, sen saa tehtyä hyvinkin huomaamattomasti.

Huomenna on pakko aloittaa lukeminen seuraavaan tenttiin, mutta tänään voisin vaikka hieman näprätä. Ostin pikku palan nahkaa muistuttavaa mutta joustavaa ties-mitä, ja siitä pitäisi syntyä jotain räyhäkkää vaatetta - tosin hetkinen saattaa kulua kuvien ilmestymiseen...

Kas tässä:

Kotelomekko, joka jo aiemmin esiteltiin, on saanut kaverikseen pikku boleron ja olkalaukun.

Ranteessa säihkyy rannekoruina pätkä "jouseksi" kierrettyä hopeista metallilankaa.

Boleroa pitelee kiinni hopeanvärisestä metallilangasta taivuteltu hakas-silmu-pari.

Jos bolero-mekko-yhdistelmä tuntuu liian viralliselta tai yksiväriseltä, voi boleron sijaan kietaista harteille hopeanhohtoisen shaalin. Shaalin materiaali on hopeaverkkoa, jota olen ostanut joskus Sinooperista. Mahtaa olla tarkoitettu koristeeksi kortteihin tai häämakeisiin, mutta sopii myös taipuisuutensa ansiosta Barbielle shaaliksi.

Nukella on lisäksi hopeanvärisistä renkaista (näitä kai kutsutaan koruhommissa nimellä jump ring) tehdyt korvakorut.

Tällaisia tällä kertaa, saa nähdä mitä seuraavaksi. Nyt ei ole mitään erityistä suunnitelmissa, jollei sitten "rock'n'roll"-hame-pusero-yhdistelmä. Kellohame ja alle pitsi/tyllialushame, oujeee...

Jakun materiaali on tukevahkoa puuvillatrikoota. Se on hieman väljä, joten vyöksi sitaistaan kauniisti nauhanpätkä. Jakku on ommeltu käsin, noin pienten trikookappaleiden ompelu koneella ei ole millään tavoin järkevää. Mustat housut ovat valmistuneet jo aikaisemmin, niistä taitaa olla teknisiä tietoja täällä.

Kaulakoru on yksinkertaisin mahdollinen: pitkään lankaan pujoteltuja epäsäännöllisen kokoisia ja -muotoisia lasihelmiä. Koru on nukella kaksinkerroin, joten näyttää kuin helmiä olisi kahdet, mutta yksi pitkä ketju tuo vain on.

Näpertelin myös hurjakuosista kukkamekkoa, jonka alunperin tein sovituspuvuksi. Miksi heittää kelpo pukuaihio menemään, kun siitä voi tehdä jotain? Puku on kuitenkin kesken, sillä minulla ei ollut mukana tarpeeksi tarvikkeita puvun valmistumista silmälläpitäen, joten ehkä se tällä viikolla tulee valmiiksi.

Taidan tänään illalla katsoa viimeviikkoisen jakson siitä huippusuunnittelija haussa -jutusta, jospa siinä siivellä saisi jotain valmistakin...

Violetti satiinikolttu ei edelleenkään etene toivotulla tavalla. Minä en käsitä miksi. Jos siihen ompelisi nepparit selkään, se olisi valmis, mutta mielestäni se ei ole vielä valmis. Jotain puuttuu. Pitää varmaan ottaa kuva ja julistaa kysely-ja-ehdotustunti jolloin saatte kertoa mitä se teidän mielestänne kaipaisi. Itse en keksi.

Välityönä olen näprännyt sitten tällaista samettikolttua (ompelin aamulla kun ei ollut mitään järjellistä tekemistä):

Materiaali on ihan kierrätyskamaa: löysin kätköistä kauan sitten ostamani samettisen hiusdonitsin, jonka saumat olivat antaneet periksi. En viitsinyt korjata sitä alkuperäiseen tarkoitukseensa (hiukan liian muhkea) vaan otin ratkojan ja purin sen auki. Totesin leveyden riittävän parahultaisesti Barbien ympäri, joten kotelopukua suunnittelemaan.

Puvussa on vain takasauma, ja koska sametti oli joustosamettia, se puetaan ylle ilman sen kummempia kiinnityssysteemejä. Puku on niin yksinkertainen, että se vaatinee näyttävät korut ja/tai pashminan, shaalin tai jotain lisäksi. Väri ei mielestäni sovi tälle nukelle lainkaan, raukka parka tulee kovin kalpeaksi. Tämän neidin väri on vihreä tai viininpuna, johtuen noista hiuksista, mutta pääsi malliksi koska oli ainoana vailla vaatteita kun kuuluttelin mallityttöä...

Noh, tässäpä tämä. Takaisin sorvin ääreen suunnittelemaan lisäosia ja jotain muuta kivaa tuohon.

Viikonloppuna anoppilassa tylsyyden torjumiseksi näpertelin lisää hepeneosastolle. Näissä ei kauan mene. Tällä kertaa vuorossa oli mustaa somistetta ja jotain ihan uuttakin.

Koko setti. Tällä kertaa ylitin suunnitelmani, ja tein settiin myös stay-up-sukat. Löysin netistä kaavat sukkahousuihin, ja tein niistä sitten pitkät sukat.

Yläosa. Yläosa on hiukan erilainen kuin aikaisemmassa setissä: tässä tuo satiininauha menee myös etukappaleen alareunaa, aiemmassa setissä se on ommeltu kiinni kuppien takaosaan. Satiininauha on 3mm levyistä, en ole onnistunut vielä löytämään mustaa 2mm leveänä. (Tai pitäisikö sanoa kapeana.)

Pöksyt. Alaosa on samanlainen kuin aikaisemmassa setissä, vain rusetti on erivärinen. Sukkien yläosa näkyy tässä kuvassa muuten hyvin. Ja tällä nukella on ne muoviin prässätyt "pikkuhousut", se on se kummallinen juttu joka pilkottaa pöksyjen vyötärön yläpuolelta.

Sukat. Sukat on ommeltu pienisilmäisestä ns. huntutyllistä, joka on yllättävän joustavaa, kun sitä venyttelee. Yläreunan somisteet ovat mustaa pitsiä. Harmittaa vain se, että en ole löytänyt puhtaanvalkoista huntutylliä, ainoastaan kermanvalkoista. No, ei se nyt hirveästi erotu.

Sukissa on takana sauma, josta on edelleen saumanvarat kaventamatta, joten ei siis kuvaa siitä (saumanvarat näyttävät todella pahoilta). Sukat on hiukan hankala saada puetuksi nukelle, sillä tylli tarttuu kuin mikäkin tuohon nuken muoviin. Barbien jalathan ovat sellaista hieman kumimaista ja nahkeaa muovia. Harkitsin talkkia avuksi.

Semmoisia tällä kertaa. Aiemmin selitetty iltapuku on yhä vaiheessa, mutta eiköhän sekin valmistune lähipäivinä. Kirjailu ja jotain muuta pientä uupuu vielä. Niin, ja kommentit olisivat mieluisia näistäkin näperryksistä.

Sain lopultakin kuvattua, muokattua ja nettiin ladattua ne lupailemani kuvat alusasusetistä, jonka näpräilin viime viikolla.

Koko setti. Pöksyt ja liivit on tehty n. 3cm levyisestä pitsinauhasta, joka sopii varsinkin rintsikoihin vallan mainiosti - pitsi on tuollaista "simpukkakuvioista" joten siitä tulee kupit kuin itsestään.

Yläosa lähikuvassa. Olkaimiin on käytetty 2mm levyistä satiininauhaa, samanlevyistä nauhaa on myös somisteena olevissa ruseteissa.

Lähikuva alaosasta. Tässäkin kapoista satiininauhaa somisteena.

Setti takaa. Pöksyihin on tehty haarakappale kaksinkertaisesta satiininauhasta, vyötäröllä on kumilankaa, josta on purettu se päällystä pois. Rintsikoihin on tulossa jonkinlainen rautalangasta väännelty hakanen, mutta en ole vielä keksinyt miten sen tekisin. Nyt ne on kiinnitetty lankalenkillä.

Pitäisi kaivella varastoista pitsikangasta ja kokeilla toisenlaisiakin pöksyjä, mutta sitä ennen pitäisi varmaan siivoilla niitä varastoja...

Pipertelin tuossa iltapäivällä aikani kuluksi. Tällä kertaa ateljeesta putkahti alusasusetti, jälleen kokoa Barbie. Minulla sattuu olemaan pitsiä, joka on kuin luotu käytettäväksi rintsikoissa. Harmi vain kun ostin sen Keskiseltä Tuurista ja sinne ei näillä näkymin ole pitkään aikaan menoa... No, on sitä sen verran vielä että muutamat hepenet saa aikaiseksi.

Harmillista kyllä, minulla ei taaskaan ole kameraa. T otti sen mukaansa kun lähti jo aikaisemmin tällä viikolla pois täältä, ja jätti minulle kameravajeen. No, ehkä huomenissa sitten, riippuen siitä saanko käyttää siellä nettiä (modeemiyhteys) tällaisiin "höpöhöpöjuttuihin" (T:n ilmaus).

Raotettakoon salaisuuden verhoa sen verran, että kyseinen setti on valkoista pitsiä viininpunaisin somistein.

Be patient...

Ongelma tuli yläosasta. Puku on nimittäin sitä vaille valmis, että enää käännetään helma ja ommellaan yläosan reuna ja takahalkio. Miten sellainen tuppi silitetään niin, ettei tule sanomista? Mielikuvitus vauhtiin: tänne tarvis laittaa jotain mitä vasten sen silittäisi... Sukka! Tuumasta toimeen. Hain sukkalaatikosta parin tennissukkia, joiden varret käänsin päällekkäin pötköksi, ja sen tungin sitten yläosaan. A vot. Silitysapu on valmis.

Nyt on puku silitettynä ja noita mainittuja ompeluita vailla. Taidan tehdä ne illalla valmiiksi kun äkötyn hukkaputken (=tv) ääreen katsomaan uiku-ihanan J. Deppin tähdittämää Saksikäsi-Edwardia. Allekirjoittanut on ollut Depp-fani jostain hamasta ala-asteiästä saakka, eikä fanius näytä heikkenemisen merkkejä vaikka nyt taivalletaan jo kolmatta vuosikymmentä. (Tosin enää seinillä ei ole niitä julisteita - mutta ne ovat kyllä arkistojen aarteissa tuolla jossain...)

Ai niin. Se * meinasi unohtua JD-huumassa. Innovaatio käy meillä normioloissa kirosanasta, kuten mikä tahansa "muotisana" (mm. mediaseksikäs), mutta en nyt tähän hätään parempaakaan keksinyt. Sovitaan että osoittaa huonoa makua käyttää moista sanaa, mutta älkää nyt sentään lynkatko.

P.S. Naapuri poraa taas seiniin reikiä. Mitähän se aikoo tehdä niille rei'ille muuttaessaan pois (vuokralla sekin on)? Ja mitä varten se yleensä poraa niitä? Ei yhdellä ihmisellä noin paljon tauluja voi olla.

Yhden Barbien mukana tuli tosi hurja kenkäpari:

Aika rajua, ainakin minun mielestäni. Noh, ei tämä hätä näin pahalta näytä, tuli mieleen kun tutkin kenkiä tarkemmin. Materiaali oli suhteellisen joustavaa ja kumimaista, joten otin esille terävän veitsen ja leikkuulaudan. Nyt kenkä näyttää tältä:

Huomattavasti nilkka- ja selkäystävällisempi malli, vaikkei tuotakaan ihan ihannejalkineena voine pitää.

Kokeilen eilen massajuttujen ohessa myös muotin tekoa korkokengästä, mutta se ei onnistunut. Muovailin huvikseni massaa myös suoraan nuken jalkaan, ja sillä tavalla saisi mitä viehättävimpiä kenkiä aikaiseksi, mutta massa ei irtoa nuken jalasta kuin palasina. Perunajauho ei auttanut asiaa, vaan toi lisäongelmia massailun hankaloitumisena.

Mietintähattu takaisin päähän ja suunnittelemaan.

Hattu on tismalleen sopiva Barbien päähän, joten se päätyy tuonne rekvisiittalaatikkoon. Nauha ja kukka saattavat mennä vaihtoon, en ole vielä päättänyt. Ai niin, hintaa tuolla oli 40cent, joten ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi. Vähän huvitti mennä tuon Suuren Ostoksen kanssa kassalle.

Bussia odotellessa aikaa jäi vielä sen verran, että päätin pistäytyä kadun toisella puolella olevan Stockmannin leluosastolla. Olin jo menettänyt toivon siitä, että kaupoista löytyisi Barbien kenkäpakkauksia, joten en ollut uskoa silmiäni kun näin jopa kaksi erilaista settiä, hintaan 3,90e. Molemmissa oli jotain muotikenkiä, toiset olivat lähinnä tennarilinjaa, joten ostin sitten sen sandaalisetin. Väriltään ne ovat välillä viininpunainen – limenvihreä, eivät siis mitenkään silmäähivelevän kauniita, mutta ehkä niitä voisi petrata maalilla. Jännä nähdä pysyykö tuommoinen askartelumaali. Pienoismallimaali ainakin pysyy, niitä olisi useampiakin sävyjä jemmassa.

Edelleen otan kuitenkin vastaan vinkkejä kengistä (kaikki muut paitsi huuto.net huomioidaan).

Alan olla jo niin epätoivoinen kun ei perusmallin korkokenkää löydy, että harkitsen muotin tekemistä yhdestä omistamastani parista. Ei se voi mennä pahemmin kuin pieleen, eihän?

Omassa ateljeessa on valmistunut yksi Barbie-kokoinen asu.

Kangas on siis jotain lähinnä tuulipukukangasta muistuttavaa: ohutta ja laskeutuvaa. Ja rispaantuvaa. Hihojen korvikkeeksi laitoin pitsiä, koska älysin liian myöhään, että hihat pitäisi ommella ennen kuin yhdistää vuorin ja päällyskankaan. Näin tuli taas opittua jotain uutta. Pikkuinen pussukka on samaa kangasta kuin puku.

Yläosa. Pääntiessä on röyhelöä, joten vähän arvelutti laittaa sitä myös kädenteille, mutta lopputulos ei ole kuitenkaan liian hörselöinen. Ainakaan minun mielestäni.

Lähikuva yläosasta. Pähkäilin pitkään mitä laittaisin kiinnitykseksi (sen takia valmistuminenkin on viivähtänyt), ja olin jo kaivelemassa laatikosta helmiä kun käsiin sattui rasiallinen hakasia. Ne olivat pienempiä kuin muistin, joten mallailin niitä kiinnitykseen, ja ompelin sitten ne helmien sijaan.

Miehustaan pitäisi ommella vielä hihat. Puvun ylä- ja alaosa tulevat erillisiksi, joten miehustan alaosa pitää vielä huolitella vinonauhalla. Hihojen pituus pitäisi päättää, mutta luultavasti ne ovat puhvihihat ja hyvin lyhyet sellaiset, ja hihansuihin tulee tuota samaa valkoista pitsiä.

Pelkkä miehusta näyttää tältä:

Kuvausta varten laskostin nuken vyötäisille tuota sinistä kangasta, joten tässä vielä "mielikuva" siitä mitä on tulossa, jahka ehdin:

Hameen alle tulee alushame, sekä mahdollisesti "vannehame", jotka kohottavat helmaa. Lopputuloksen pitäisi siis olla jotain krinoliini-tyyppistä, mutta siitähän ei koskaan voi olla ihan varma ennen kuin viimeinen lanka on päätelty.

Kuten huomata saattaa, minua kiehtovat nuo vanhanaikaiset juhlapuvut. Haaveilen tekeväni "aikakausipukuja", suosikeista löytyy tällainen sivu (klikkaile aikakausien nimiä). Noista saa yllin kyllin virikkeitä, ja jotta ei tekeminen ihan heti lopu, haaveilen tekeväni myös sen Scarlett O'Haran vaaleanvihreän puvun, joka Tuulen Viemää -elokuvan alussa on Vivien Leigh'n yllä.

Niinpä niin. Aivan kuin ei olisi muutakin tekemistä kuin piperrellä tällaisia.

Kokovartalokuva. Housut ovat perusmallia, kaavaan pitäisi tehdä hieman muutoksia haarasauman ja vyötärön korkeuden osalta, mutta menettelevät ne noinkin. Kuvassa niitä pitää kiinni kravattisolmulla sidottu nauha.

Toppi. Takana on nyöritys, joka jättää selkää näkyviin kappaleiden väliin. En tullut kuvanneeksi sitä. Housuihin on tehty "oikeat" vyölenkit, joihin vyö pujotellaan.

Aikaisempia vaatekuvia voit käydä katsomassa kotisivuillani, klikkaa sieltä linkkiä Barbiet.